Välisumma:
35,00€
Välisumma:
35,00€ 27,89€
Filmille kuvaus on kiehtova tapa tallentaa hetkiä ja tutustua valokuvauksen perinteisimpiin menetelmiin. Monille se tarjoaa luovan ja käsityöläisen lähestymistavan valokuvaamiseen, jossa jokainen ruutu on “arvokas”. Jos olet kiinnostunut aloittamaan filmikuvauksen, tämä opas auttaa sinua pääsemään alkuun.
Ensimmäiseksi tietysti tarvitset filmikuvaukseen sopivan kameran. Voit valita joko täysin mekaanisen kameran, joka toimii ilman paristoja, tai modernimman filmikameran, jossa on valotusmittari ja muita automaattisia ominaisuuksia. Suosittuja ja hyväksi todettuja malleja ovat esimerkiksi Nikonin FE, Canon AE-1, Minoltan X-700 ja Pentax K1000. Filmille kuvaavien keskuudessa myös ns. pokkarikamerat ovat saavuttaneet kovaa suosiota ja Yashica T, Olympus Mju ja Contaxin jotkut mallit ovatkin hyvin suosittuja. Suosio voi myös näkyä kameroiden hinnoissa. Ensimmäinen kamera kannattaa hankkia luotettavalta myyjältä, jolloin kameran toimivuus on usein taattu, koska toisin kun digitaalisessa kuvauskessa kameran mahdolliset viat paljastuukin vasta kun filmi on kehitetty.
Seuraavaksi tarvitset filmiä. Filmityyppejä on useita, ja niiden valintaan vaikuttavat kuvauksen kohde ja valaistusolosuhteet. Yleisiä vaihtoehtoja ovat värinegatiivifilmit, diafilmit ja mustavalkofilmit. Kodak Portra on erinomainen värinegatiivifilmi muotokuvaukseen, Kodak Gold on suosittu yleiskäyttöön sopiva värifilmi, kun taas Ilford HP5+ on suosittu mustavalkofilmi dokumentaariseen ja katukuvaukseen. Diafilmit ovat ns. positiiveja ja niiden valikoima on hieman rajoittuneempi. Filmiä valitessasi mieti filmin herkkyys, eli iso arvo sekä se että haluatko värifilmiä vai mustavalkeaa. Jokaisella filmillä on omat ominaisuutensa ja ne aukeaa kuvaajalle, kun useampi rulla on mennyt kamerasta läpi. Filmien herkkyys, eli iso arvo on usein ns. suositus ja internet onkin täynnä keskustelua siitä, mikä on paras herkkyys millekin filmille. Moni vannoo esim portran kuvaamista yhden stopin ylivalottuneena. Alkuun on kuitenkin turvallisin käyttää valmistajan ilmoittamia herkkyyksiä.
Filmikameran käyttäminen poikkeaa siinä mielessä digitaalisesta valokuvauksesta, koska et näe kuvaa kameran takanäytöltä heti ja sinun on tietysti huolehdittava filmin asettamisesta. Kun laitat filmin kameraan, varmista aina, että se on kunnolla paikallaan ja että kelaukset toimivat oikein.
Valotuksen hallinta filmille kuvatessa toimii samalla tavalla, kuin valokuvauskessa yleensä, mutta koska filmin ISO-arvoa ei voi muuttaa kesken kuvauksen, teet valotuksenhallinnan aukkoon ja suljinaikaan perustuen. Jos kamerassasi on toimiva valotusmittari, kuvaaminen on pääasiassa hyvin suoraviivaista ja muistuttaa paljon digitaalista kuvaamista, pienillä rajoitteilla. Jos kamerassasi ei olen valotusmittaria, etkä ole vielä hankkinut ulkoista mittaria, hyvä muistisääntö on Sunny 16 -sääntö. Kirkkaassa auringonvalossa keskipäivällä voit määrittää suljinaikasi vastaamaan filmin isoarvoa ja aukoksi 16. Eli jos kuvaat esimerkiksi iso 400 filmiä, on suljinaika usein 1/500 ja aukko f/16. Jos haluat lyhentää syväterävyytä, nosta suljinaikaa aina yhtä monta stoppia, kun avaat aukkoa. Pienellä harjoittelulla valotusmittarin voikin jättää kotiin. Suomessa aurinkoiset päivät ovat hieman harvinaisia, joten täällä härmässä Sunny 16 säännön voi myös kokeilla kääntää Sunny 11 säännöksi, joka toimii muuten täysin saalla periaatteella.
Filmi käyttäytyy myös valotuksen suhteen hieman eri tavalla, kuin digitaalinen tiedosto. Jos olet tottunut kaivamaan raakatiedon varjoista dataa ja suojelemaan kirkkaita kohtia puhkipalamiselta niin filmin kanssa ajatuksen voikin yleensä kääntää aivan nurin päin. Filmikuvauksessa on hyvä suojella varjoja, mutta kirkkaista voitkin skannatessa tai vedostaessa palauttaa yllättävänkin paljon yksityiskohtia.
Kun olet kuvannut filmin täyteen, voit kehittää sen joko itse tai lähettää kehitettäväksi laboratorioon. Studiovarustamo tarjoaa myös kehitys- ja skannauspalvelua. Jos haluat kehittää filmisi itse, tarvitset kehityskemikaalit (kehite, kiinnite ja huuhtelu), kehitystankin ja täysin pimeän tilan tai pimiöpussin filmin lataamiseen tankkiin. Mustavalkofilmin kehittäminen on pääsääntöisesti helpompaa kuin värifilmin, joten se on hyvä tapa aloittaa. Suosittelemme kokeilemaan esim Kodakin x-tol kehitettä ja ilfordin rapid fix kiinnitettä.
Filmin kehityksen jälkeen voit joko skannata kuvat digitaalisiksi tiedostoiksi tai tehdä perinteisiä pimiövedoksia. Jos et omista skanneria, monet valokuvausliikkeet tarjoavat myös skannauspalveluja. Suosittu tapa skannata omat negatiivit on reprota ne järjestelmäkameralla ja skannausalustalla. Studiovarustamolla onkin pitkä kokemus erilaisista repromalleista cultural heritage ratkaisujen kautta ja nyt kun esim Valoi on tuonut erilaisia reproalustoja myös kotiskannaajien iloksi, laadukkaat skannaukset on jokaisen saavutettavissa.
Joillekin filmikuvaus opettaa harkintaa ja kärsivällisyyttä, sillä jokainen ruutu maksaa ja kuvaamiseen voi näin kiinnittää enemmän huomiota. Filmille kuvaaminen tuo mukanaan myös tietynlaisen nostalgian ja esteettisen laadun, jota digikuvauksella on usein vaikea jäljitellä. Monet kuvaajat pitävät filmin sävyistä, rakeisuudesta ja sen luonnollisesta ilmeestä, joka tekee kuvista omalla tavallaan ainutlaatuisia. Filmikuvaus on mukava matka valokuvauksen historiaan ja vanhat kamerat on mukavia laitteita käyttää. Kukapa ei tykkäisi katsoa alas kuiluetsimeen?
Filmikuvaus onkin usein matka, joka voi avata uusia tapoja nähdä ja kokea valokuvaaminen. Filmikuvauksen perusteet oppii nopeasti ja pääset koekilemaan erilaisia filmityyppejä, kameroita ja kehitysmenetelmiä löytääksesi oman tyylisi. Kun tietoa ja osaaminen lisääntyy, vedostaminen, filmin puskeminen ja muut taiteellisen ilmaisun keinot astuvat mukaan kuvaukseen. Filmi on elossa, ja niin on myös intohimosi valokuvaukseen.
Kurkkaa Studiovarustamon Filmikuvausosio ja jos mietit mikä ero on 35mm ja rullafilmin välillä, niin lukaise meidän blogi siitä aiheesta.
